Järjestäjänä toimi Kuopion Moottoripyöräkerho joka suoriutui urakastaan loistavasti, vaikka kävijämäärä lähes tuplaantui siitä mitä oli odotettu.
Tässä vaiheessa oli vielä tyhjiä välejä.
Oma kerhokin oli hyvin esillä.
Lähdön lähestyessä välitkin alkoivat täyttymään.
Ajolenkki suuntautui Saaristokaupungin läpi keskustaan ja siitä satamaan, mikä olikin loistava paikka pitää HMKP:n juhlallisuudet. Paluumatkalle lähdettiin vielä ohjelmien ollessa käynnissä ja pakollinen paussi Tiinan tuvalla. Valitettavasti itse paraatista ei minulla ole kuvia kun ajaessa ei oikein voi kuvata.
Hyvin mahtui pyörät satamaan.
Terassilla ja esiintymislavan edessä riitti säpinää.
Se pakollinen pysähtyminen Tiinan Tuvalla, komeissa maisemissa.
Yhdistämpä tämän nyt tähän kun en viitsi kahta erillistä juttua kirjoittaa, eli ilta jatkui Yläkaupungin yössä ja siellä lähinnä kiinnostuksen kohteena Seminaarimäen mieslaulajat. Olen kyseisen poppoon nähnyt joskus 90-luvun puolessavälissä että hetki oli vierähtänyt. Mutta muistot osuivat kyllä oikeaan ja poijaat tai siis miehet vetivät loistavan ja viihdyttävän keikan.
Rumpuja löytyikin katolta.
Rokkiakin tuli oikein vesisuihkun kanssa.
Sienipäät vauhdissa.
Kravaattipellet, ne jotka olivat paikalla tietävät kyllä.
Muuten on sanottava että yläkaupungin yön kulttuuriannos jäi osaltani tällä kertaa pieneksi, Ylä Ruthilla tuli käytyä kuuntelemassa musiikkia ja muuten vain käveltyä mutta muita esityksiä ei ehtinyt/jaksanut kierrellä. Yläkaupungin yö oli kuitenkin taas käymisen arvoinen reissu ja porukkaa oli paljon liikenteessä, väkeä riitti ihan tungokseen asti.
Täältä pisteet myös Tiinan tuvalle. Vakiotaukopaikkani Kainuun reissuilla, muita reittejä ajaminen on vähentynyt pelkästään Tiinan vuoksi, kun vastaavia eväitä ei saa mistään muualta. Ei Suomesta, ei maapallolta. Ja se sympaattinen, aito ystävällisyys kruunaa kaiken.
VastaaPoista