Ainakin allekirjoittaneen mielestä kesätapahtumien mukavimpiin puoliin lukeutuu se että voi mennä ottamaan muutaman oluen pitää hauskaa hyvällä fiiliksellä ja mennä aikaisin nukkumaan ja olla aamulla terävässä kunossa! ilman että tarvitsee roikkua yökerhon tiskillä aamun pikkutunneille asti.
Mutta jälleen kelpasi kuunnella ensin pari biisiä Antti Tuiskua...joo antakaa anteeksi mutta kyllä muutama biisi tuli katsottua ja vaikka ko. artisti ei kuulu lähellekkään suosikkeihini niin pitää sanoa että kyllä poika osaa tanssia ja ottaa yleisönsä.
Antti huudatti tätä ns. pienemmistä ihmisistä koostuvaa yleisöä ihan kiitettävästi.
Mutta syy miksi siellä oltiin oli siis Veeti Kallio jonka menevä sekoitus eri musiikkityylejä uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen. Eikä voi väheksyä millään tavalla miehen karismaa, sitä nimittäin riittää. Pakko tunnustaa että kylmät väreet kiipesivät minunkin parkkiintunutta selkänahkaani pitkin kun Veeti lopetti keikan legendaariseen Myrskyluodon maijaan.
Mies, ääni, lava ja karisma!
Väliin tuli miehen omia ja väliin muiden biisejä mutta tyyli oli aina varsin rock!
Melkein täydellisestä illasta päästyään satunnainen matkaaja suuntasi lauantaina keskiaikamarkkinoille Tupaswillaan. Keli oli mitä parhain auringon helliessä matkaajaa ja markkinoita. Paljon oli nähtävää ja myyjiäkin oli runsaasti. Ylätyin tosissaan positiivisesti markkinoiden laajuudesta kun oli kuvitellut että siellä olisi muutama koju ja se siinä. Mutta pitkin Tupaswillaa oli laitettu mukavasti kojuja ja eläimiä sekä erillaisia näytöksiä teatterista sepäntöihin sekä kaikennäköisiin säilykkeisiin.
Sepänpajassa sai takoa itselleen rautanaulan.
Väkeä piisasi ja seura oli todellakin panostanut kiitettävästi tapahtumaan.
Toisin kuin joulumarkkinoissa täällä oli panostettu myös myyntikojujen ulkoasuun.
Tarjolla oli myös mahan täytteeksi hernekeittoa, lettuja sekä makkaraa.
Ilta alkoi häämöttää ja jälleen alkoi korviin kaikumaan sataman kutsu. Tarjollahan oli lauantai-illan huumaa jota tarjosi Ron Jeremy Big Band feat. Ville Pusa, Yölintu ja DIngo joista tosin kaksi jälkimmäistä ei sitä huumaa niin hirveästi tarjonnut. Pieni moite on tässä paikallaan kun kyseessä on la ilta niin miksi laittaa noinkin menevä ja hyvä esiintyjä kuin Pusa alkuiltaan? porukkaa ei ollut kuin kourallinen ja mies tarjosi jälleen tuttua laatua rock klassikoista Guns N' Rosesista Museen ja U2:een jättämättä ketään kylmäksi.
Hyviä legendaarisia rock klassikoita tuli tuutin täydeltä! Bändin pojat osasivat todellakin hommansa!
Ei voi kuin hämmästellä miten laajaan äänialaan herran keuhkot riittävät.
Seuraavaksi esiintyi Yölintu, jonka tuotantoa allekirjoittanut kuuntelee jos vahingossa sattuu kuulemaan jostain mutta ei muuten. Hyvän setin pojat veti ei vain allekirjoittaneeseen iske niin hyvin niin ei iske!
Simo Silmu ja Yölintu! Miehellä oli mukana myös se TV:n kokoinen haitari!
Illan "kruunasi" Dingo ja kyllähän niitä legendaarisia biisejä kuunteli mutta edelleen tässä vaiheessa olisi lavalla pitänyt olla Ron Jeremy Big Band ja Ville Pusa yhtään Neumannia väheksymättä. Jos oisin saanut päättää niin järjestys olisi ollut seuraava Yölintu, Dingo ja Pusa!
Kerjäläisten valtakunta, tokkopa kuitenkaan Jyväskylää tarkoitti?
Myönnettävä on että nostalgisia muisto nousi useimmista biiseistä mieleen, kun silloin kulta-aikana ko. bändiä fanitin.
Niin Neumannin jälkeen matkaaja seurueineen suuntasi kohi kotia, varsin tyytyväisenä iltaansa. Sataman yö ei ehkä meille paikallisille tarjoa mitään uutta ja yllättävää mutta kesätapahtuman vallan mainio, jota tosin sataman remontti hiukan häiritsee. Ruokaakin ja muuta pientä toimintaa oli myös tarjolla pitkin satamaan mutta sapuskatarjonnasta tai siitä mitä tuli suuhunsa laitettua tulee juttua tänne.
